Jorma Kajaste Vox audita perit, littera scripta manet - Puhuttu sana häviää, kirjoitettu sana säilyy

Kuudennen polven mamu

  • Laurentius, Maahanmuuttaja, isoisäni isoisän isä
    Laurentius, Maahanmuuttaja, isoisäni isoisän isä
  • Peter, Maahanmuuttajan poika
    Peter, Maahanmuuttajan poika
  • Aleksis, isoisäni isä, Maahanmuuttajan pojanpoika
    Aleksis, isoisäni isä, Maahanmuuttajan pojanpoika
  • Alle (Aleksis), isoisäni
    Alle (Aleksis), isoisäni
  • Jouko, isäni
    Jouko, isäni
  • Blogin kirjoittaja, 6. polven mamu
    Blogin kirjoittaja, 6. polven mamu

Puolalainen Laurentius tuli Maahanmuuttajana Suomeen, venäläisille isännille hommiin Karjalan rautaruukille. Hän puhui äidinkielenään puolaa. Tämä Maahanmuuttajan kieli kuitenkin jäi pois jo seuraavassa sukupolvessa, sillä hänen poikansa Peterin tytär muisteli kotonaan puhutun ”vain” ruotsia, venäjää ja saksaa. Suomen kielen tämä Maahanmuuttajan tyttärentytär, iso-iso-tätini Natalia, oppi vasta mentyään naimisiin suomalaisen miehen kanssa.

Maahanmuuttajan jälkeen seuraavat sukupolvet naivat itsensä vanhoihin hämäläisiin, karjalaisiin ja uusmaalaisiin sukuihin.

Maahanmuuttajan poika Peter oli isoisäni isoisä. Omalla Alle-isoisälläni oli vielä naimisiin mennessäänkin puolalainen sukunimi, Gajewski. Tämän ”ryssän” nimen koko suku muutti toiseksi, kuka miksikin, isoisäni Kajasteeksi. Ympäristön paine ja maahanmuuttajiin kohdistunut viha 1920-luvulla olivat syynä. Oikeastaan silloin ei ollut enää kyse maahanmuuttajista vaan ”maahanjääjistä”, suomalaisista, joiden isovanhemmat olivat tulleet tähän maahan, mutta joilla oli ”väärältä” kuulostava nimi, uskonto ja historia. Useat sukulaisistani, varsinkin avioon menevät naiset, muuttivat uskontonsa ortodoksista luterilaiseksi.

Itselläni ei ole mitään muistoja tai suvun tarinoita puolalaisuudesta, siitä kulttuurista, josta maahanmuuttaja esi-isäni tuli. Olen sataprosenttisesti suomalainen.  Vai olenko? Pitäisikö minun kutsua itseäni ”kuudennen polven mamuksi”, jotta luokitteluni nyky-yhteiskunnassa olisi kohdallaan? Onhan minulla kuitenkin sama, puolalainen y-kromosomi kuin tuolla Laurentiuksella, Maahanmuuttajalla.

Minun suvussani Maahanmuuttaja luopui äidinkielestään yhdessä sukupolvessa ja suku assimiloitui suomalaiseen yhteiskuntaan hyvin nopeasti. Ajat ja olosuhteet ovat eri aikoina erilaiset, sen ymmärrän, mutta voisiko menneestä ottaa jotain opiksi tähän päivään? Olisiko nykyisten maahanmuuttajien jälkeläisten edun mukaista, että he sulautuisivat mahdollisimman nopeasti osaksi ”meitä”? Monennenko sukupolven mamun jälkeläiset voi yhteiskuntamme hyväksyä ”suomalaisiksi”? Vai riittääkö, että mamujen jälkeläiset ovat ”riittävän samanvärisiä”? Pitäisikö heidän luopua kulttuuristaan, uskonnostaan ja omaksua ”meidän omamme”, ja jos he niin tekisivät, olisiko se jokin menetys heidän tuleville sukupolvilleen vai etu?

Itse joskus hieman haikeana mietin, että mitähän se olisi, jos tietäisin enemmän tuosta yhden esi-vanhempani puolalaisesta kulttuurista. Ajattelen, että se olisi rikkaus. 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Näinhän se menee, voisi monen suomalaisen käsiin tulla myös maahanmuuttaja suvussa, jos menisi penkomaan.

Itse olen evakon lapsi, ja suku alunperin on tullut jostain samalta suunnalta kuin ilmoitat eli Keski-Euroopasta. Sukunimi on alkujaan ollut Alcér, joka vääntyi Karjalassa Akkaseksi, kunnes isoisäni muutti sen taas kertaalleen. Sukututkimus yltää 1600 luvulle.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Jääkaudestahan on näillä main korkeintaan 500 polvea. On ihan selvä, että absoluuttisesti kaikkien suomalaisten esi-isät ovat tulleet tänne melko vähän aikaa sitten, jos vaikka Keski-Aasiaan tai Keski-Eurooppaan verrataan, Afrikasta puhumattakaan.

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen

Ensimmäiset asukkaat saapuivat suomeen viimeistään 10 600 vuootta sitten eli noin 300-350 sukupolvea sitten. Maanviljely aloitettiin Suomessa tattarilla 7300 vuotta sitten eli noin 210-240 sukupolvea sitten. Kaalin kraaterin Saarenmaalla arvellaan syntyneen 2600 vuotta sitten eli noin 74-87 sukupolvea sitten. Viikinkiaika päättyi 950 vuotta sitten eli noin 27-32 sukupolvea sitten.

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen

Itsekkin olen kyselly ja selvitellyt miten millainen oma sukuni on ja tehtyjä sukututkimuksia. Mielenkiintoisiahan nuo sukukoukerot on.

Itse olen sukunimestä huolimatta Göös sukua äidin-äidin-äidin puolelta joka on tullut Suomeen Ruotsista mutta kotoisin Skotlannista josta saapui tänne pohjoiseen ryöstösaaliina viikinkien matkassa. Itsellä ei kuitenkaan ole hajua koska sukuhaaran esi-isä saapui Suomeen ja koska Keski-Suomeen.

Toisaalta isän-äidin-isä oli kotoisin Venäjän Karjalasta joten kai hänet lasketaan MaMuksi. Sitä kautta olen Kasan sukua, ja on kerrottu että Kasa on lyhenne jostain Venäläis-Ukrainalaisesta sanasta. Karjalainen iso-pappa puolestaan nappasi evakkona puolison Mäntyharjulta ja iso-mummoni on kuulema Kake Randelin serkku.

Sukunimeni Malinen on oikeastaan isäni isäpuolen sukunimi joka on kutoisin luovutetusta sallasta ja se olisi puolestaan väännös jostain Saamelaisesta sukunimestä mutta enemmänkin pidän sitä itselleni epäsukunimenä. Oman biologisen Nikula pappani taustat on piolestaan hämärissä mutta hän lepää sukuhaudassaan Turussa.

Äitini sukunimi olisi puolestaan Koskela. Koskelat olivat aiemmin Keskisiä sillä asuivat Puuran suvun omistaman tilan keskimmäusessä talossa Jyväskylän Kuokkalassa. Ensimmäinen Puura taas oli kotoisin Toivakasta ja asettui uudisraivaajaksi Vaajakoskelle. Puura sukunimen kerrotaan tarkoittavan pohjaan palanutta puuroa. Eräs Puura hääti tarinan mukaan onnekkaasti Venäläiset tiluksiltaan aitan avaimella Suomensodan aikaan.

Äitin äitin isän sukunimi on Nieminen ja suvulla on ollut muinoin sukutila Toivakan Haukanmaalla mutta muuta en suvusta tiedä. Isopappani isä kuitenkin oli kuulema kauppaneuvos.

Toimituksen poiminnat